Graupner Nemesis

Tuossa hiukan ennen joulua tuli hankittua Sabesta Graupnerin isompi Nemesis. Styroksirakenne, 640mm kärkiväli ja 45 euron hinta olivat ihan mukavalta kuulostava yhdistelmä ja olihan siinä myös mukana halua ottaa tavallaan uusi yritys - olinhan aiemmin omistanut Graupnerin pienemmän, 450-millisen Nemesiksen, joka ei oikein tykännytkään sitten siitä lentämisestä. Nyt siis nähtäisiin, miten on asian laita, kun on ikää ja kokemusta karttunut jokunen vuosi sitten edellisen Nemesiksen ja onpahan tämä yksilö isompikin. Näistä lähtökohdista olikin mukava alkaa aukoa pakettia.

Graupnerille tyypilliseen tapaan laatikon sisältö ei tuottanut pettymystä. Osat olivat hyvin pakatut ja sarjan pikkutarvikkeetkin laadukkaita. Tarjosipa tämä rakennussarja myös melkoisen yllätyksen jo tässä vaiheessa - lennokki kun ei ennakkotiedoista poiketen ollutkaan styroksia vaan Solidporia, joka on Graupnerin vastine Elaporille. Kaupan päälle tuli siis ylimääräinen annos torppauskestävyyttäkin. Moittia en oikein voi muuta kuin sitä, että ilmeisesti rungon valmistustekniikasta johtuen se vaatii aika paljon reunojen siistimistä veitsen kanssa. Siinä on ylimääräisiä paloja, jotka on vaan leikattava pois. Eipä tuo kuitenkaan ole ihmeellinen homma, mutta kas kun ei Multiplexin Elapor-rakenteisissa paaleissa ole tuota samaa vikaa. Ilmeisesti Graupnerilla olisi tässä suhteessa hiukan kehittämisen varaa. Veitsellähän nuo ylimääräiset foamkappaleet kuitenkin kiltisti irtosivat ja kun vielä hiomapaperilla kävi palikat läpi foam-lennokeille tyypillisten valmistusteknisten jälkien poistamiseksi, oli edessäni oikein priimat lennokin osat.

Rakennusohjeet sarjassa ovat hyvin selvät ja helppotajuiset, joskin miinusta siitä, että ainoastaan saksankielisessä osassa on kuvat. Englanninkielistä ohjetta lukien pitää hyppiä edestakaisin kuvia katsoakseen. Olisihan tietenkin hassua samoja kuvia moneen kertaan laittaa, mutta yhtä hyvin kuvat olisivat voineet olla vaikka erillisessä vihkosessa. Ohjeita seuraten rakentaminen sujui kuitenkin sukkelaan ja ongelmitta. Pian olikin edessä radioasennukset, joissa Nemesis suorastaan loistaa. Siivekeservoille oli valmiiksi tehdyt paikat Graupnerin C261-servoja varten, eikä sooloilu juuri kannata, sillä erilaisia servoja olisikin hankalampi sovittaa paikalleen. Oma valintani ei kuitenkaan ollut C261, sillä Ebaysta löytyi likimain samalla hinnalla JR DS285-servot, jotka ovat muuten täsmälleen samanlaiset, mutta digit. Mikäs siinä sitten, sellaiset oli saatava. Servot sopivatkin täsmälleen paikoilleen ja sarjan mukana tuli jopa sopivat servovivutkin. Eikä siinä vielä kaikki - laatikosta löytyi jopa valmiiksi tasan oikean mittaisiksi tehdyt teräslankatyöntötangot, joiden molemmissa päissä on Z-mutka. Sarjan hornien ja servovipujen reiätkin ovat tasan oikean kokoiset, minkä tuloksena klapista ei tarvitse huolta kantaa. Korkeusperäsinservon asennus ei ollut ihan niin simppeliä, sillä työntötangolle piti tehdä reikä runkoon, mutta työntötankoa kynttilällä lämmittäen reiän kairaus sujui näppärästi. Vastariksi koneeseen löytyi Spektrum AR500, joka sopii hyvin takarungon puolelle. Kun vastarinkin sain paikoilleen, saatoin viimein liimata kiinni takarungon yläosan sekä sivuvakaajan. Sivuperäsintähän Nemesiksessä ei olekaan.

Tässä vaiheessa Nemesis olikin jo riittävän valmis maalattavaksi, joten ei muuta kuin ruisku esille ja töhistelemään. Ajattelin pitää maalauksen yksinkertaisena, ja väreiksi valikoituvat Createxin Wicked Deep Blue, Wicked Red ja Wicked Black. Lopputulos miellyttää silmää, vaikka maskiteipit hiukan päästivätkin. Ainakin lennokin pitäisi näkyä hyvin.

Nemesiksen oli tarkoitus lentää jo viikonloppuna, mutta valitettavasti edes Royal Mail ei pysty ihmeisiin, joten moottori, akku sekä nopeudensäädin ovat vielä matkalla. Eiköhän tämä lintu kuitenkin alkuviikosta saada siivilleen.