Nemesis, Nemesis, aina vaan Nemesis.... ja yksi Spark

Jäikin tämä kirjoittelu vähän vaiheeseen, joten nyt lienee hyvä hetki sepustaa hiukan tarinaa taas. Tuli tuossa viime viikon tiistaina käytyä tekemässä Nemesiksellä ensilento kun sattui hyvä keli ja järvikin oli passelisti jäässä. Rivakan heiton jälkeen Nemesis pääsikin siivilleen, vaan ei tahtonut kääntyä oikein mihinkään. Ohjeen mukaiset liikeradat eivät oikein olleet edes hehtaarilla. Asettamani isot liikeradat olivatkin sen sijaan jo aivan sopivat ja kytkintä napsauttamalla lennätyksestä tuli oitis mukavampaa. Parin trimminaksun jälkeen Nemesis kiiti taivaalla pienestä koostaan huolimatta kuin kiskoilla ja vauhtiakin oli ihan mukavasti. Tosin ei tämä tällä Hyperionin moottorilla mikään hillitön tykki ole, miltei äänetön sen sijaan kyllä, varsin nautinnollinen lennätettävä.



Pajankin puolelta kuului loppuviikosta kummia, ensimmäinen Spark F3P-lennokki tästä paffilennuleipomosta valmistui ja samalla tuli tehtyä ensimmäinen yritys maalailla liekkejä. Lentopainokin jäi reippaasti 150 gramman paremmalle puolen.

Noh, sunnuntaina sisälennätysvuorolla Pirkkalassa sitten tuota kokeilemaan ja hyvinhän mokoma kulkee, kuten toki sopi odottaakin. Suunnilleen trimmeihin tuon sain ja jätin sen sitten odottelemaan luovutusta tilaajalle. Lennätysvuoron jälkeen olikin hyvä hetki käydä viereisellä järvellä kokeilemassa Nemesistä nyt kun naputtelin pieniksi liikeradoiksi aiemmat isot liikkeet ja isot liikkeet puolestaan tietenkin vielä isommiksi. Jopa siinä alkoi Nemesiskin kääntyä pykälää kiltimmin. Yhden lennon lennätin ja menin sitten laskeutumaan hiukan turhan kauas. Ei se jää niin kovaa joka puolella ollutkaan. Ei sentään kovin syvällä tullut uitua ja lennokkikin tuli yhtä pyörää lukuunottamatta ehjänä takaisin rantaan. No, pitihän se pyöräkin mokoma käydä vielä hakemassa. Onneksi se ei ollut kovin kaukana laskeutumispaikasta ja löytyi helposti. Pienen liimauksen jälkeen onkin Nemesis taas iskussa. Sääli tosin, etten ole vielä oikein hanskannut tuota lennättämisen ja valokuvaamisen yhdistämistä, joten kuvia ei tästä touhusta kameraani jäänyt.


Kun isompi Nemesis tuli todettua toimivaksi ja hyvin lentäväksi, oli sopiva hetki laittaa myös pienempi Nemesis kasaan. Kärkiväliähän tällä styroksipaalilla on 450 mm ja lentopainon pitäisi olla kai jossain 100 gramman tietämillä. No, siitähän minä viis veisasin ja totesin, että tästä vekottimesta tulee paljon kevyempi. Tuumin, että se olisi hyvä aihio Spektrumin AR6400-vastaanotinta varten. Kyseessähän on melko tuore kapine Spektrumilta, 6-kanavainen mikrovastaanotin, johon on integroitu kaksi lineaariservoa ja harjallisen nopeudensäädin. Harjallinen nyt ei kuitenkaan jaksanut kiinnostaa, joten hilpakelaatikosta löytyi harjatonta ulkopyörijää pyörittämään Turnigyn grammainen pikkunopari. Moottoriksi Hobbycitystä sitä ehtaa kiinalaista kun ei näitä pieniä oikein kunnollisiakaan ole. Ainakaan inhimilliseen hintaan. 3-grammaa tuo taitaa painaa ja pyörittää nätisti ainakin GWS:n 3x2-ilmaruuvia.


Rakentaminen Graupnerin sarjasta olikin jo isommasta Nemesiksestä totuttuun tyyliin helppoa, sillä erotuksella tosin, että tällä kertaa piti ihan tosissaan jopa vähän soveltaa. Siivekkeiden kääntely yhdellä lineaariservolla kun ei onnistu ilman pientä kikkailua. Pieni kikkailu onneksi onnistui kätevästi ohuista hiilikuituputkista askarrellulla systeemillä, ja niin kumpikin siiveke liikkuu nyt kuten haluan. 

Radiolaitteiden asennuskin kävi lopulta näppärästi. Vastaanotinpalikalle syntyi monttu styroksiin helposti ja sen eteen jäi vielä sopivasti tilaa akulle ja sen alle jemmatulle säätimelle. Moottorikin asettui paikalleen balsanpalan ja pienen puukotuksen jälkeen helposti.

Sitä myöten pikkuNemesis tulikin valmiiksi tai ainakin lentovalmiiksi. Maalaushan tuosta vielä puuttuu, mutta sen teen kunhan aikaiseksi saan. Tässä vaiheessa painoa tuli kaiken kaikkiaan 40,8 grammaa, joten lento-ominaisuuksien on syytä odottaa olevan aika hyvät. Se nähdään kuitenkin vasta ensi viikonloppuna sisälennätysvuorolla.